Heipsis, täällä Iltatähden katveessa aletaan pikkuhiljaa valmistautumaan syksyn ja joulun(kin) tuloon... Ajatelkaas, vain muutama hassu kuukausi ja on taas SE aika vuodesta!! Ja se odotushan on jo puoli joulua ;) No, ihan vielä en sentään ala tonttuilemaan, mutta mukava on jo sytytellä iltaisin kynttilöitä ympäri huushollia, ehkä hieman jo päivitellä tekstiilejä. Meillä vieläkin keittiön puusoffalla vaaleanpunaiset tyynyt ja nyt ne alkoivat tökkimään... Huomisen projektina siis vaihtaa tekstiilejä , matot meillä on vieläkin pesujen jäljiltä mytyissään sohvan takana.Olen monesti nyt töihinpaluun jälkeen taas manannut sitä, että taloa ei kerta kai
kkiaan saa millään pidettyä siistinä. Koulupojilta tuppaa kaikki jäämään juuri siihen, missä he ovat mitäkin tarvinneet. Äidin rankutuksen ja uhkailujen jälkeen vasta
tavarat siirtyvät paikoilleen - jos silloinkaan. Kuopus tykkää levittää lelujaan ympäri huushollia ja tytönkin parhaat leikkipaikat ovat jossain ihan muualla kuin hänen omassa huoneessaan. No, tämä on tätä hetkeä ja vain siedettävä, mutta kieltämättä se joskus vaikeaa on. Rakastan puhdasta ja siistiä kotia , mutta harvemmin sitä jaksaa työpäivän jälkeen alkaa mihinkään suursiivouksiin...
kkiaan saa millään pidettyä siistinä. Koulupojilta tuppaa kaikki jäämään juuri siihen, missä he ovat mitäkin tarvinneet. Äidin rankutuksen ja uhkailujen jälkeen vasta
tavarat siirtyvät paikoilleen - jos silloinkaan. Kuopus tykkää levittää lelujaan ympäri huushollia ja tytönkin parhaat leikkipaikat ovat jossain ihan muualla kuin hänen omassa huoneessaan. No, tämä on tätä hetkeä ja vain siedettävä, mutta kieltämättä se joskus vaikeaa on. Rakastan puhdasta ja siistiä kotia , mutta harvemmin sitä jaksaa työpäivän jälkeen alkaa mihinkään suursiivouksiin... Tästä samaisesta syystä seuraavat kuvat ovat muutaman kuukauden vanhoja. Keittiöstä siis muutama kuva, lähinnä kaapista ja lautashyllyköstä , jotka ovat silmäteriäni. (Puusoffan lisäksi tietysti) Astioita on kertynyt kovasti, eikä niille tunnu olevan tilaa missään. Ja silti niitä ostan lisää. Pöhkö(kö) olen? =))
10 kommenttia:
Tuoreessa muistissa on omien lasten vaateläjät ja tiskivuoret joita päivän aikana kertyi...kyllä sitä välillä hyppi tasajalkaa kun töistä kotiutui ja piti alkaa laittamaan jälkikasvuaan ojennukseen:) Kyllä nuo on jotain kuitenkin oppineet, vaikka sellainen ajatus tuntui silloin ihan utopistiselta:)
Kaikki kauniit astiat saisivat meillekin, tulla mutta minun on pakko olla jämäkkänä, sillä meidän kaappeihin ei mahdu enää yhtään mitään. Niukasti on säilytystilaa tarpeellisillekin jutuille, saati sitten pelkille silmäniloille:))
Terkkuja Marja
Lautashylly on hurmaava! Oujee!
Kauniita kuvia blogissasi tulen vierailemaan toistekkin.
Ihanalta näyttää kuvissasi. Tiedän muuten tuon tunteen, kun on paikat sotkussa ja töissä käytävä. Kotiin päästyä alkaa uusi työpäivä. Loputonta...
Mari
Juu muistan kun ennen oli pienet kengät eteisessä vastassa...nyt kanootit, ei vaan saa niitä kaappiin:))
Niin sama täälläkin..sitä on vaan kertynyt ja ei vähän vaan paljon..varovasti avaan kaappini ovia:) nyt osaan jo , kop kop..olla ettei kaikkia tarvitse saada, koko ajan tulee eteen ihanampia ja kauniinpia astioita ja tavaroita..mutta vähän on mielestäni paljon kauniimpaa.
Silloin kun lapseni olivat pieniä, niin laitoin suurimman osan leluista kaappiin ja vaihtelin niitä, niin ne olivat taas kuin uusia ja järjetyskin säiyi, ja useimmiten kun olivat keittiössä kanssani niin puukauhat vispilät ym,olivat mieleisiä.
huomenta!
ihana keittiö onkin. hieman aina haikeudella katselen koteja joissa keittiössä on ehjää seinäpintaa. lautashyllyä olen haaveillut vaan ei ole paikkaa minne laittaa. kauniisti siihen saa astioita esille, niin kuin olet tehnyt.
Voi jösses mitä ihanuuksia keittiösi on pullollaan,voisin kaikki kotiuttaa meille=)lisää kuvia olisi kiva nähdä muualtakin keittiöstä!
Minä niin intouduin muistelemaan "kurittomia kakaroitani" että jäi kokonaan kehumatta kaunis keittiösi ja sen ihanuudet:) Siis: on niin miun maun mukaan:))
Terkkuja jälkijunassa matkusteleva Marja:)
Kauniita keittiökuvia.
Samaa on ollut meilläkin, ja on vielä joskus nytkin. Milloin sotken itse milloin Kamu tai milloin lapsenlapset.
Mutta kyllä maailmaan mahtuu...
ei nipoteta turhasta. Toisenlaiset asiat ovat minulle tärkeämpiä.
Ja astioita on meilläkin liikaa mutta aina ne uudet vanhat jonnekin olen saanut mahtumaan....
-Krisse-
Moikka,
ihan oikeessa olette, turha nipotus saisi jäädä pois.. vaan minkäpä tiikeri raidoilleen voi. Välillä onnistuu ummistamaan silmänsä kaaokselle, mutta toisinaan kyllä äiti räjähtelee omia aikojaan, kun ei sille sotkulle loppua näy.=)))
Kati, miustakin tuntuu ettei meillä oikein seinätilaa ole,mutta juuri nuo pari mööpeliä tohon ruokatilaan onneksi mahtu.
Lähetä kommentti