On se suklaa vaan hyvää...

Heipsan,

joulukuu on hyvässä vauhdissa ja kaikki lapset ja lapsenmieliset (eli minä myös..) pääsivät availemaan joulukalenterin luukkuja. Joka aamu se on kiva tehdä heti ekana aamutoimena ja joka aamu lapset etsivät valmiiksi jo seuraavan aamun luukun. Maileg-nisse on ollut oikein mieluisa ja taskuja kaivellaan innokkaasti vuorotellen alkaen pienimmästä päättyen vanhimpaan poikaamme. Tonttusia eli nissejä on salakavalasti hiippaillut jo sinne tänne meille ja laittelen niistä nyt muutaman kuvan. Isoin nisse edelleen kuvaamatta.

Täytyypä vielä kertoa kuopuksen joulukuun ensimmäisestä päivästä sen verran, että hänenkin piti tehdä se perinteinen juttu niinkuin meillä (ja varmasti monessa muussakin perheessä) muutkin lapset ovat tehneet. Eli poika oli kiivennyt salaa ottamaan korkeahkon hyllyn päältä kalenterinsa ja mussuttanut tyytyväisenä puolet kalenterin sisällöstä, kunnes lapsenvahtina ollut mummi oli ihmetellyt vallitsevaa hiljaisuutta ja mennyt katsomaan poikaa. Onnellinen ja viaton hymy suklaanruskealla naamalla oli kuitenkin sulattanut mummin sydämen täysin, eikä hän pystynyt naurultaan torumaan poikaa. Mikähän siinä on, että jokaisen muksun pitää kokeilla tää ennenkuin hoksaavat kalenterin jujun. =))) Mutta oikein suklaisia joulukuun aamuja teille muillekin ja viikonloppuna meinaan itse pitää blogimaratonin ja vierailla taas urakalla blogistaniassa ihastellen.. ;)