perjantai 4. syyskuuta 2009

Rukoukseni


Jumala, ota vastaan tämä yksi pienimmistäsi, joka juuri kasvoi minun sisälläni,

mutta ei koskaan saanut kasvaa elinkelpoiseksi kohtuni ulkopuolella.


Minun on vaikeajättää sinun huomaasi tämä elämä,josta piti tulla minun lapseni,sillä en halua hyväksyä tätä.


Jumala, ota vastaan myös sekasortoinen sisimpäni.Suruineen, kiukkuineen ja itkuineen.


Epäilys sinua kohtaan, joka annat ja otat takaisin.Kiitollisuus siitä, että lyhyeksi aikaaannoit minun huostaani tämän pienen ihmisen kehittymisen.Ilo, jonka annoit minulle,kun yhä elin odotuksen aikaa.Kaipuu nähdä elämä,joka eli ja kasvoi sisälläni.


Tyhjyys, pysähtynyt hiljaisuus,nyt kun kaikki on ohi.


Jumala, ympäröi rakkaudellasi ja parantavalla hyvyydelläsi sureva sydämeni ja vertavuotava ruumiini.


Anna minulle voimaa uskoa että myös tässä tilassa olen sinun kuvasi.



-Christina Lövestam-

26 kommenttia:

Cia kirjoitti...

Voi ei:(Otan osaa suruunne!

Lisay kirjoitti...

Voimia sinulle jaksaa!!!
Emme aina ymmarra miksi...

Possumamma kirjoitti...

Osanottoni!

Vekarus kirjoitti...

Lämmin osanottoni!

Mari kirjoitti...

Lämmin osanotto :((

Hattaramaa kirjoitti...

Suruunne osanottoni!

Kesäkukka kirjoitti...

Voimia!

Anis kirjoitti...

Tällaisella hetkellä ei sanoja löydy..osanottoni.

Titti kirjoitti...

Ei se katso ikää, aikaa, paikkaa tai mitään muutakaan...
Kun se on tapahtuakseen, niin se tapahtuu, -ei siinä auta rukoukset, toiveet... Eikä sitä voi koskaan ymmärtää...
Suru on aina suuri ja niin käsittämätön!!
Lujasti ja lämpimästi halaan ja toivotan paljon voimia! <3

mammeli kirjoitti...

Voimia sinulle ja perheellesi <3 Koskettava runo...Jumala on kanssasi myös tässä surussa <3

Anne kirjoitti...

Kiitos paljon! Sanoja, vastauksia ei ole, mutta onneksi muistoa ei voi riistää. Sitä tulen vaalimaan ikuisesti sydämessäni,ja haudalla pientä tapaamaan.

Sanna kirjoitti...

Otan osaa suruusi ihan sydämeni pohjasta! Kaunis rukous, kuin suoraan minullekin kirjoitettu. Samaa surua minäkin sielä käyn läpi, useiden vuosienkin jälkeen. Voimia sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Halaus ja voimia. <3.
-Sanna-

tinttarus kirjoitti...

Suru suunnaton, kaipuu kipeä eikä ymmärtää saata, miksi Jumala sallii tämän tapahtua. Suuressa rakkaudessaan ja viisaudessaan Hän kuitenkin tietää, miksi piti olla näin. Muisto pienestä säilyy sydämessäsi aina ja iäti. Vaali sitä. Suru ottaa oman aikansa ja asettuu. Muuttaa muotoaan. Siunausta ja voimia sinulle vaikean asian kanssa. Ei ole kirjoitettu sanoja,jotka auttaisivat nyt. Ei luotu lääkettä, jolla kipu sisällä hellittäisi. Mutta uskoen ja luottaen kulje eteenpäin, muisto sydämessäsi<3

maano kirjoitti...

voimia ja halaukset .. :(

Iitu kirjoitti...

Voimia ja lämmin osanottoni!

Kisumumma kirjoitti...

Osanottoni, ja voimia teille.

Wilhelmiina kirjoitti...

Osanotto suruunne.

Veera kirjoitti...

Syvä osaanottoni. Kyynel silmässä luin tekstisi. Taivaan Isän huolenpitoa ja enkeleitä tiellenne!

Sari kirjoitti...

osanottoni suureen suruunne <3

Marge kirjoitti...

Otan osaa suruusi!!
Aina ei ihminen ymmärrä, miksi, mutta joskus ne meille selvitetään, näin uskon, että taivaassa tapahtuu.
Siunausta sinulle toivotan, Jumala kääntää aina asiat hyvin, varmasti ja pyyhkii kyyneleesi pois, voimia!!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia suruun!!!

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa :( Voimia!

Anne kirjoitti...

Kiitos paljon kaikille lohduttavista kommenteista!Meidän pieni on nyt haudan levossa saanut rauhan.

Marukka kirjoitti...

Paljon voimia suruunne!!! Jäit tuuleksi taivaantrantaan, valoisan virran rantaan...

Aino kirjoitti...

Jaksamista tähän syksyyn!